Luonnossa

Lehtolapset

2010-06-10T09:42:00.004+03:00

Tämä kevät toi mukanaan ensimmäiset näkemäni rusakon poikaset. Ensin Saku kiikutti yhden ateriapalan näytille, mikä ei kovin ilahduttanut mieltä. Pottumaata muokatessa löytyi kaksi jo vähän varttuneempaa rusakon poikasta, jotka piti siirtää pois traktorin renkailta turvaan. Kovasti olisi tehnyt mieli nostaa pikkuiset syliin, mutta hillitsin itseni, jotta poikasiin ei tulisi ihmisten hajuja. Poikasia siirrettiin vain muutamia metrejä, jotta emo löytäisi ne helposti.

Toivoa vain sopii, että pikkuiset saivat suojapaikan, josta Saku ei niitä löydä. Ainakin poikasten syvimpiin mielen sopukoihin oli iskostunut käsky, että parhaiten olet turvassa, kun et liiku tapahtui mitä tahansa. Poikasten päälle olisi melkein voinut kävellä ja sankkoon siirrettäessäkin ne piti oikein kunnolla töniä liikkeelle.

Valkohäntäkauriit

2010-05-16T21:54:00.003+03:00

Me asutaan alueella, jossa on paljon valkohäntäkauriita, jotka ennen tunnettiin nimellä valkohäntäpeura. Laukon kartano, josta Suomen ensimmäiset valkohäntäkauriit pääsivät luontoon, on alle 50 km päässä asuinpaikastamme. Näitä kavereita näkyykin liikkeellä usein aamu- ja iltahämärässä. Kuitenkin kuvien saaminen kauriista on ollut kiven takana. Liikkuvaa autoa ne eivät pelkää niin paljon kuin pysähtyvää autoa. Tänään satuttiin juuri sopivalle etäisyydelle laumasta ja kauriit tyytyivät vain tarkkailemaan pysähtyvää autoa, jonka ikkunasta niitä kuvattiin.

Kirjosieppoja räntäsateessa

2008-05-12T09:26:00.002+03:00

Toukokuun alun lämpöaallon jälkeen on taas kylmä kausi. Koko viikoksi on luvassa yöpakkasia ja päivällä lämpö jää alle kymmeneen asteeseen. Tänään kummiskin näin kevään ensimmäiset kirjosiepot aamuisessa räntäsateessa.

Koivu alkoi aukoa silmujaan 4.5 ja ensimmäiset kunnolla auenneet pikku hiirenkorvat näkyi 8.5. Lehtien kehitys kuitenkin tyrehtyi sen jälkeen ja vielä nytkin on koivuja, joissa silmut ovat vain pulleita paukkuja ja lehdet odottavat aukeamista.

Vapun ajan lämpimät ilmat herättelivät esiin myös sammakot, joita näkyi useampiakin Kalimeenlampea ympäröivillä luontopoluilla (lauantai 3.5). Tämä kurnuttelija hyppäsi pitkospuilta sammalikkoon, mutta jäi siihen kohmeisena poseeraamaan. Harvoin saa napsittua näin hyviä kuvia.

Leskenlehti

2008-05-01T18:52:00.002+03:00

Lämpöaalto hellii Oulua ja ulkona tarkeni lyhythihaisessa. Ei siihen näköjään tarvita kuin yksi lämmin päivä ja kasvikuntakin herää kevääseen. Tänään on maasta noussut esiin nokkosen, koiranputken ja mesiangervon lehtiä. Kauneimpana kasveista oli tietenkin leskenlehti, jonka keltaiset kukat hohtivat ruskeassa maassa. Nyt jään jännäämään milloin koivunlehti puhkeaa hiirenkorvalle.

Letonniemi

2008-04-26T11:45:00.005+03:00

Letonniemen suojelualueelle oli ilmestynyt upouusi lintutorni. Jo oli aikakin, kun entinen lintulava oli matala, huonokuntoinen ja talvisin jään armoilla. Letonniemi on nätti maankohoamisalue, jossa on todella paljon lahoavaa puuta. Mutta löytyy sieltä myös yllättävän monta rautaromua ruostumassa.

Tämän päivän linturetki oli onnistunut, mutta ainoastaan kuovi ja isokoskelo oli kevään ensihavaintoja. Muita nähtyjä lintuja oli merihanhi, naurulokki, punarinta, urpiainen, töyhtöhyyppä ja kaksi tunnistamatonta haukkaa. Lisäksi tietysti törmäsin tiaisiin, peippoihin, variksiin ja lokkeihin. Luontopolku oli vielä aika jäinen ja vetinen. Myös meren ranta oli vielä jäässä, mutta merellä oli jo suliakin alueita. Silti sitkeimmät pilkkijät olivat vielä jäällä.

Viikolla tuli vastaan paljon uusia kevään ensihavaintoja, joten laitan ne vain luettelona. Havaittuja lajeja oli naurulokki (21.4), mustarastas (22.4), räkättirastas (22.4), töyhtöhyyppä (23.4), punakylkirastas (24.4), sepelkyyhky (25.4), hyttynen (25.4), merihanhi (26.4) ja suruvaippa (26.4).

Kevään merkkejä

2008-04-19T18:38:00.006+03:00

Viime viikonloppuna tullut uusi lumi on jo melkein sulanut. Lunta on kuitenkin vielä varjoisissa paikoissa ja kaikkialla, missä lumi on päässyt kasaantumaan. Säät ovat kuitenkin keväiset, aurinko paistaa ja lämpötila on päivällä plussan puolella. Torstaina (17.4) näin kevään ensimmäiset västäräkit, joten kesän ei pitäisi olla kaukana. Tänään kävin Pilpasuolla lenkillä koiran kanssa. Lenkki venähtikin pitkäksi, kun reissu oli täynnä kevään merkkejä.

Pellolla näin joutsenen lepäilemässä (ensihavainto 6.4) ja samalla ylitse lensi iso parvi pulmusia. Näin myös yhden haukan lentämässä, mutta en tunnistanut sitä. Kerran olin kuulevinani teeren soidinääntäkin, mutta se oli vain yksinäinen lintu. Ainakin kolmeen otteeseen ylitse lensi kurkipari. Kurjen komea huuto raikui kauniisti suomaisemassa. Harvinaisin havainto oli isolepinkäinen, joka tiiraili haavan latvassa. Hangilla näkyi myös kanalintujen jalanjälkiä, mutta itse lintuja ei näkynyt.

Kaksi havaintoa yllätti minut täysin. Koska paikoitellen lunta on paljonkin ja suollakin pystyi hiihtämään pälvien lomassa, en arvannut muurahaisten ja sisiliskojen vielä heränneen tähän kevääseen. Mutta niin vain kolmessa auringossa kylpevässä muurahaiskeossa oli ensimmäiset muurahaiset jo touhuamassa. Myös kevään ensimmäinen sisilisko oli uskaltautunut kivelle lämmittelemään. Koiranulkoilutuslenkistä muodostuikin siis mahtavan havaintorikas luontoretki!

Takatalvi

2008-04-13T20:53:00.002+03:00

Aamulenkillä näin kevään ensimmäiset peipot livertämässä puun oksalla. Peipon laulu on merkki kesästä ja sai hymyn huulille. Mutta ei tarvinnut mennä kuin iltaan, niin yksi talven sankimmista lumipyryistä iski Ouluun ja peitti maan 5-10 cm lumikerroksella. Maisema muuttui kerralla valoisaksi ja talviseksi, mutta aamun kevättunnelmat katosivat kertaheitolla.

Kevättä rinnassa

2008-03-16T15:00:00.003+02:00

Tämän viikon plussakelit herätteli kevään tuloon. Perjantaina törmäsin tiaisparveen, jossa oli talitiaisia, hömötiaisia, sinitiaisia ja töyhtötiaisia. Mukaan oli eksynyt myös yksi puukiipijä. Talitiaisilla oli jo kovat kisat menossa morsianten suosiosta. Yksi taistelupari kieppui alas puusta yhtenä möykkynä ja alas päästyään ne vielä säkättivät toisilleen.

Tästä innostuneena lähdettiin tänään Pilpasuolle, jos onnistaisi vaikka nähdä teeriä soitimella. Aluksi oli aivan hiljaista, mutta sitten kuultiin yksittäisiä teeren ääniä, mutta ketään ei näkynyt missään. Lopulta puiden välistä näkyi vilaus yksinäisestä teerestä, joka oli turhaan odottelemassa morsianta. Meidät nähtyään sekin lähti pois. Ehkä teerien soidinta kannattaa käydä etsimässä toistekin, ainakin tämä reissu oli toiveita antava.

Päivän saldona oli myös yksi kevään ensihavainto. Metsän siimeksessä lauloi peippo, mutta vilaustakaan siitä ei näkynyt. Tietysti nämä minun kuulohavaintoni eivät ole idioottivarmoja, mutta ei se talitinttikään ollut ;)

Ensilumi

2007-11-11T15:43:00.000+02:00

Isänpäivän kunniaksi maan peitti paksu ensilumi. Olihan valkoista väriä jo viikollakin maassa, mutta nyt sitä voi jo sanoa lumeksi. Maisema on ihanan valkoinen ja piristää mieltä kummasti. Tavallinen koiran ulkoilutuslenkkikin venähti pitkäksi, kun nuoska lumesta sai palloja koiralle viskeltäväksi. Ja yritinhän minä kuviakin ottaa, mutta minun taidoilla ei pilvisen päivän valoisuutta saa ikuistettua. Myös ensimmäiset hiihtäjät olivat löytäneet tiensä lenkkipolulle. Jos sääennusteet pitävät paikkansa, niin tästä lumesta saadaan nyt nauttia ainakin viikonpäivät.

Ruska Koitelissa

2007-10-07T21:04:00.000+03:00

Pilvinen ja kostea päivä meni mukavasti ulkoillessa. Käytiin ihailemassa Koitelin koskia Kiimingissä. Puiden lehdet oli pääasiassa jo tippuneet, mutta heinikossa loisti vielä ruskan värit. Alueella ei ollut suurempia kävelymahdollisuuksia, mutta aikaa vierähti silti maisemia ihaillessa. Koskia sai ihailla monelta kantilta, koska joen saariin oli sillat. Saaret oli aika kallioisia, joten askelten kanssa sai olla välillä vähän varuillaan.

Pallastunturi

2007-07-25T15:44:00.000+03:00

Tämä kesä on ollut erittäin antoisa kansallispuistoihin tutustumisen osalta. Sain järjestettyä pidennetyn viikonloppuvapaan ja kävin vanhempieni mukana Lapin lomalla. Retkikohteena oli Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, jossa patikoitiin Taivaskeron huipulle. Tunturien huiput oli hankalakulkuisen kivirakan peittämät. Taivaskeron huipulla törmättiin iloiseen yllätykseen, kun pari kiveä selvästi juoksenteli karkuun. Toisella kivellä oli kirkkaan punainen laikku, joka helpotti liikkeiden seuraamista. Kivet olivat kiirunapariskunta, joka katosi kivikkoon täydellisesti liikkeen pysähtyessä. Myös maisemat oli huikeat ja mukaan tarttui kaipuu pidemmällekin retkelle. Vielä joskus Hetta-Pallas reitti pitää valloittaa, kunhan vain löytyy sopivaa matkaseuraa.

Paluumatkalla ajeltiin Ylläksen kautta, jossa poikettiin kahville luontokeskus Kellokkaaseen. Päärakennuksen arkkitehdille täysi kymppi maisemaikkunoista, joista aukesi henkeäsalpaavan kaunis maisema Yllästunturin suuntaan.

Syöte

2007-07-14T16:12:00.000+03:00

Oulun ympäristön kaikki luontopolut on jo koluttu moneen kertaan, joten poikettiin kaverin kanssa vähän pidemmälle ulkoilumaastoja etsimään. Syöte on Oulun lähin kansallispuisto Rokuan ohella, joten suuntasimme Syötteelle. Täytyy myöntää, että en odottanut Syötteeltä suuria, koska nimi tuo mieleen vain laskettelukeskuksen. Mutta perillä odottikin iloinen yllätys.

Syötteen polut olivat hieman hankalan mittaisia meille, joko liian lyhyitä tai liian pitkiä. Mutta koska mukana oli vain kevyet reput, niin kierrettiin rohkeasti 20 km lenkki luontokeskukselta Ahmakallion näköalatornille ja takaisin. Reitti oli mukavaa metsien ja suolaikkujen sekamelskaa ja tornilla aukesi maisema laajalle alueelle. Enää Syöte ei kalska korvissa vain laskettelukeskuksena vaan kauniina erämaa-alueena.

Liesjärvi ja Elonkierto

2007-07-07T16:35:00.001+03:00

Vaikka luontomatkailu onkin kaikkein mukavin lomanviettotapa, niin ei sille kyllä hävinnyt ollenkaan tutustuminen maatalon eläimiin. Kävimme siis "sosiaalistamassa koiria maatilaneläimiin", vaikka tosiasiassa olin itse aivan täpinöissäni kuin pikku tyttö, kun pääsin rapsuttelemaan maailman kauneimpia lehmiä eli kyyttöjä maatalouden esittelypuistossa, Elonkierrossa.

Liesjärven kansallispuistossa tutustuttiin Korteniemen perinnetilaan ja viereiseen Sammalmetsän luontopolkuun, joka kulkee vanhan ikimetsän läpi. Polun varrella oli komeita isoja puita sekä pystyssä että pitkin tantereita. Illalla kävelimme ilta-auringossa Kyynäränharjun kautta ja suuntasimme saunomaan. Ilta oli aivan loistava rantasaunalle ja talviturkin heitolle. Ja pitihän sitä koirien iloksi makkaraakin käristää.

Torronsuo

2007-07-07T15:47:00.000+03:00

Kesän toinen lomareissu suuntautui Etelä-Suomeen ja sieltä nappasin kaksi uutta kansallispuistopinnaa. Hyvän ystävän opastuksella käytiin Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoissa. Torronsuo oli todella kaunis keidassuo, jolla riitti käppyrämäntyjä kuvattavaksi. Kuljimme edestakaisen reitin Torronsuon läpi Kiljamosta Härksaaren louhokselle. Paluumatkalla keräsin kaverin yllyttämänä rohkeuteni ja kiipesin Kiljamon luontotorniin. Torni oli vakaa ja erittäin hyvin suunniteltu, joten korkeanpaikankammoisenkin oli kohtuullisen hyvä kiivetä näkemättä ympärilleen. Ylätasanteella tarvitsikin vain ottaa luja ote kaiteesta ja ihailla maisemia. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin piti katseen horisontissa. Rohkeuden puuskassa lähdin kävelemään alas ihan naama edellä, mutta parin askelen jälkeen tornin ylätasanteen antama suoja hävisi ja maa alkoi näkyä silmissä. Ei auttanut muu kuin kääntyä kulkemaan peruuttamalla. Mutta alas pääsin ehjänä ja ilman palokunnan apua.

Ounasvaara

2007-06-25T17:13:00.000+03:00

Juhannuksena kävin lomailemassa Ounasvaaran maisemissa. Luontopolku oli todella mukava ja vaihtelevassa maastossa. Tosin lenkki oli aivan liian lyhyt minun makuuni. Polku kulki metsien, pikku suopilkkujen ja kallioden halki. Lenkin ehdoton kohokohta oli saniaisten ja sammaleiden ympäröimä lähde. Vaikka laajoilla suo- ja tunturialueilla katse lepääkin, niin kaikkein kauneimpia luontokohteita ovat juuri nämä pienet kosteikkopaikat ja muut erityiset maiseman yksityiskohdat. Lähteeltä sain uuden vehreän taustakuvan näytölleni :)

Cityhirvi

2007-06-07T19:11:00.000+03:00

Muutama viikko sitten läheisen talon rakennusmiehet kertoivat, miten hirvi oli juossut heidän vierestään ihan vähän ennen kuin satuin siihen kohdalle. Harmittelin silloin, että en ollut lähtenyt aiemmin lenkille, jotta olisin nähnyt hirven ihan läheltä. Tänään aamu venähti pitkäksi ja päästiin lenkille vähän normaalia myöhemmin. Ja eikös se kannattanut. Oltiin jo tulossa kotiin, kun kuulin selkäni takaa outoa kolinaa. Käännyin ympäri ja ohi viiletti kovalla laukalla iso hirvi. Se on hirvi, sanoin ääneen ja jäin tuijottamaan elukan perään silmät pyöreenä. Heta oli vähintään yhtä yllättynyt. Ei se tajunnut edes haukkua vaan tuijotti perään ja nuuhki ilmaa. Vähän normaalia kauemmin jouduin kuitenkin hoputtamaan sitä kotia kohti, kun Heta yritti pienessä päässä koota palasia yhteen ja päättää menikö ohi lintu vai kala.

Kesä on saapunut

2007-05-27T21:05:00.000+03:00

Vihdoinkin voi sanoa kesän saapuneen, kun keskiviikkona näin kesän ensimmäiset haarapääskyt. Viikolla näin myös leppälintuja ja pajulintuja. Tänään kävin samoilemassa Pilpasuolla. Ilma oli mitä loistavin. T-paidassa tarkeni hyvin ja hyttysiä oli vain toukkina lätäköissä. Suo-orvokki ja vaivero aloittelivat jo kukintaa, mutta suokukalla ja mustikalla oli nuput vielä odottamassa tiiviinä vaaleanpunaisina nuppuina. Koivujen lehdet värjäsivät jo maiseman kauniin limen sävyyn. Joutsenpariskunta oli löytänyt paikkansa keskeltä suota. Näin myös pohjantikan naputtelemassa makupaloja puunrungolla.

Mandariinisorsa

2007-05-20T16:20:00.000+03:00

Sateisen viikon jälkeen tämän päivän auringonpaiste on ollut mitä tervetullein. Päivä on vierähtänyt ulkoillessa. Kävin vilkaisemassa näkyykö mandariinisorsaa vielä Laanaojassa ja siellähän se oli. Sorsa taaperteli vastakkaisella rannalla ja naukkaili jotain maasta. Kiikarit jäi kotiin, joten parhaat yksityiskohdat sorsasta jäi näkemättä. Laanaojan varrella kukki myös rentukka.

Maa vihertää

2007-05-17T17:39:00.000+03:00

Vesisadetta on jatkunut jo pitkälle toista viikkoa. Vaikka auringonpaistetta ei olekaan siunaantunut, niin nurmi alkaa jo vihertää ja koivuun on ilmestynyt hiirenkorvat. Maanantaina (14.5) näin myös ensimmäiset voikukat.

Muuttolinnutkin on pääasiassa jo kotiutuneet. Monenmoista viserrystä kuuluu, mutta usein jää laulaja näkemättä. Maanantaina kuitenkin näin ensimmäiset kirjosiepot ja sen jälkeen niitä on vilissyt enemmänkin. Nyt odotellaan pääskysiä kesän alkamisen merkiksi.

Näin tänään myös pienen parven jotain viklojen oloisia lintuja, jotka pyrähtelivät frisbeegolfkentällä. Varma lajintunnistus jäi tekemättä, mutta arvelin lintujen olevan suokukkoja. Parveen kuului sekä tavallisen harmaita yksilöitä että rinnastaan/etuosastaan ruosteenoranssin värisiä lintuja.

Hiirenkorvia odotellessa

2007-05-06T22:08:00.000+03:00

Kevään eteneminen on jämähtänyt paikalleen. Koivun silmut ovat jo melko suuret ja paikoin silmujen kärjet jo pörhistelevät. Luvassa on lämmin ja sateinen viikko, joten eiköhän puut jo pian viherrä. Välillä on tullut vastaan myös kevään ensihavaintoja. Viime sunnuntaina (29.4) ja tänään näin vilauksen leskenlehdistä. Kukat olivat hyvin kaukana, mutta mitä muutakaan kirkkaat keltaiset pallerot kuivan heinän seassa voisivat olla. Perjantaina (4.5) näin yksinäisen isokoskelokoiraan Laanaojassa. Tänään frisbeegolfkentän suuressa rapakossa uiskenteli tavipariskunta. Lenkkipolun varrella koivun juurella kyyhötti myös kevään ensimmäinen suruvaippa.

Kyyt liikkeellä

2007-04-22T16:53:00.000+03:00

Jostain pitää saada hieman jännitystä elämään ja tänään sitä haettiin metsästä kyitä etsimällä. Silmät tarkkana ja koira lyhyessä hihnassa tutkailtiin polkujen reunuksia. Suunta oli kohti viime vuotista kyiden joukkoesiintymispaikkaa. Tällä kertaa löytyi yksi kyy lähes samasta paikasta kuin viime vuonnakin. Tänään aurinko paistoi niin kauniisti, että muurahaiskeoissakin kävi hurja vilske, kun pikkuiset ahersivat keon ehostamisen parissa.

Kesän lähestyminen näkyy selvästi. Maanantaina (16.4) näin ensimmäiset naurulokit Oulujoella. Viikolla (18.4) näin myös kevään ensimmäisen punakylkirastaan räkättirastasparvessa. Kasvikunnan puolella on vielä hiljaista. Vain koiranputki on puskenut esiin ensimmäiset lehtensä.

Nokkosperhosten herääminen

2007-04-15T16:25:00.000+03:00

Tämä viikonloppu on ollut suotuisa nokkosperhosille. Aurinko paistaa ja lämpötila on yli kymmenen astetta plussalla. Eilen näkyi kevään ensimmäinen nokkosperhonen ja tänään niitä lenteli vastaan jo useampia. Tänään näin myös kevään ensimmäisen västäräkin nytkyttelemässä pyrstöään. Västäräkki ei uskaltautunut kuvausetäisyydelle, mutta onneksi perhonen ei kameraa pelännyt.

Peipon laulu on korvia huumaavaa. Ensimmäinen peippo kajautti laulunsa ilmoille kaksi viikkoa sitten (2.4.). Tuolloin vielä lumisateet hieman hidastivat lauluintoa, mutta nyt ei tuntunut olevan mitään rajaa lauleskelussa. Pullasorsien lisäksi ei ole juurikaan näkynyt muita vesilintuja. Vain kerran olen nähnyt yksinäisen haapanapariskunnan uiskentelevan pullasorsien seassa (2.4.).

Rusakoiden kuherruskuukausi

2007-03-25T18:15:00.000+03:00

Lumipeitteeseen on ilmestynyt jo isompiakin aukkoja varsinkin vähälumisiin metsiin. Vaikka kasvikunta nukkuukin vielä, niin elukat ovat jo heräämässä kevääseen. Maanantaina (19.3) näin taivaalla liitelemässä kaksi kalalokin muotoista lokkia. Lokkien äänestä tulee aina kesä mieleen. Torstaina (22.3) näin rusakoita kuhertelemassa aamuauringossa. Rusakot olivat niin keskittyneitä touhuihinsa, että onneksi Heta oli hihnassa, koska muuten olisi saattanut tyttö napata kaksi paistia yhdellä iskulla. Iltasella näin myös tumman ruosteenruskean karvamadon (ruostesiiven toukka) hangella. Eilen (24.3) seinän vierellä lenteli kevään ensimmäinen kärpänen ja tänään räpytteli hankien päällä myös ensimmäinen pikkuperhonen.

Räystäät tippuu

2007-03-17T10:13:00.000+02:00

Luminen talvi taitaa tänä vuonna jäädä lyhyeksi. Ainakin jo viikon ajan on loska ja vesi hallinnut maisemaa. Lumi katoaa silmissä, kun aurinko paistaa ja vesisade pehmittää hankia. Onneksi sentään välillä yöpakkaset hidastavat sulamista. Tänäänkin sain aamusella nauttia kantavista hangista.

Päivän pidentyminen on herättänyt minutkin horroksesta ja nyt on taas aika aloittaa kevätseuranta. Viikonloppuhan on jo Luonto-Liiton kevätseurannan ensimmäinen seurantaviikonloppu. Tosin Oulun korkeudella ei kevät kuitenkaan ole kovin pitkällä. Innokkaimmat talitintit kuuluttivat olemassa oloaan jo tammikuun alkuviikoilla. Nyt tinttien laulu on jo vilkasta ja kuoroon on osallistunut myös viherpeippoja. Kevättä on rinnassa myös variksilla, joiden näin tänään rakentelevan pesäänsä. Maaliskuuta on myös sulostuttanut mouruavien kissojen metakka. Töissä ikkunasta näin naapurin tädin narttukissan neljän kilpakosijan ympäröimänä. Taitaa olla tädillä taas ensi kesänä lauma pentuja pihapiirissä :)

Ps. Iltapäivällä näin kevään ensimmäiset muuttolinnut. Seitsemän joutsenta lensi pään yli lauluaan kailottaen.

Koskikaran toinen tuleminen

2007-02-10T21:06:00.000+02:00

Koskikarasta on tullut melkein vakinainen vieras Laanaojaan. Jo kahtena kauniina sunnuntaina se on kyykkinyt jään reunalla vakituisen koiranulkoilutuslenkin varrella. Ojan sulapaikka on sen verran kaukana sillasta, jotta linnun toimia on saanut seurata rauhassa. Siellä se vain pyrähteli sukeltelemassa ojan pohjalle öttiäisten perään. Olisikohan linnulla ollut kevättä rinnassa, kun se päästi ilmoille pienen laulun lurituksenkin. Kerran sain jopa kuvia todisteeksi harvinaisesta kohtaamisesta. Saa nähdä näkyykö koskikaraa enää, kun paukkupakkasten jakso on jäädyttänyt umpeen melkein koko sulan kohdan ainakin joksikin aikaa.

Helmipöllö sanoo pu-pu-pu-pu-pu

2007-01-24T19:41:00.000+02:00

Minulle ei ole sävelkorvaa suotu ainakaan lintujen äänien tunnistamiseen. Mutta nyt ainakin yksi ääni on iskostunut minunkin takaraivoon. Jo ainakin pari kuukautta on yksinäinen pöllö pitänyt yöllisiä konsertteja tässä aivan kotini läheisyydessä, joten päätin vihdoin ottaa selvää kuka siellä huhuilee. Lintukirjasta on vaikea päätellä äänen omistajaa, kun se ihan hyvin voisi olla joko "uh-uh-uh-uh-uh", "vuvuvuvuvu" tai "pu-pu-pu-pu-pu". Koska helmipöllö kuitenkin vaikutti todennäköisimmältä ja vielä Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen nettisivuilla on viimeisimmissä havannoissa kuultu helmipöllö Kaukovainiolla, niin huhuilija sai nyt nimenkin. Jos siis haluat kuulla helmipöllön, niin suuntaa kohti Kaukovainiota myöhään illalla tai yöllä.

Ps. Jos nyt lajitunnistus kaikesta huolimatta on mennyt mönkään, niin parempia ehdotuksia otetaan vastaan.

Koskikara

2007-01-13T20:06:00.000+02:00

Tänään törmäsin pienoiseen yllätykseen pyöräillessäni laanaojan yli. Sillalla oli valokuvaaja ja ojassa jääpeitteen reunalla niiaili koskikara. Pitihän siihen vähäksi aikaa jäädä hämmästelemään ja kummastelemaan eksynyttä kulkijaa. Enpä olisi uskonut, että törmään koskikaraan niinkin likaisen ja mutaisen veden äärellä kuin laanaoja on. Kaippa paikka ei sittenkään ollut viihtyisä tai yleisö alkoi olla linnulle liikaa, koska pian lintu lensi pois. Minulle jäi arvoitukseksi oliko koskikara uskaltautunut kokeilemaan sukeltelua sameassa rapaojassa.

Jääputous

2006-12-27T21:34:00.000+02:00

Joulupäivänä käytiin vanhempien kanssa kinkunsulatteluajelulla Hepokönkäällä, Hyrynsalmessa. Runsasvetisen alkutalven ansiosta putous oli oikein komeasti jäässä. Jään määrästä saattoi arvata, että vettä on tullut runsaasti vielä pakkasten tultua. Runsaaseen vesimäärään viittasi myös lammen rannan puissa ollut likainen jää, jota oli melko korkeallakin. Meidän nähden putouksesta irtosi iso lohkare jäätä, joka aiheutti suuren aallon pikku lampareeseen.

Puukiipijä

2006-12-02T15:50:00.000+02:00

Tänään työmatkalla sain kartutettua havaitsemieni lajien listaa yhdellä. Pyörätien varrella, männyn rungolla nykytteli eteenpäin pikkuinen puukiipijä. Piti aivan pysähtyä hetkeksi ihailemaan pikkuisen puuhastelua. Jälleen kerran sain kirota, että missä on kamera kun sitä tarvitsisi. Puukiipijä oli minusta vain 1-1,5 metrin päässä ja siitä olisi saanut kuvan vähän yksinkertaisemmallakin kameralla. Puukiipijän kauneus yllätti minut, vaikka olenkin näynyt sen usein kuvissa ja täytettynä. Puunrunkoa pitkin kipittävän linnun olemus oli virtaviivainen, vatsa hohtavan valkoinen ja selkäpuolen raidoitus selkeä. Suloinen pikku otus.

Kärppä lumipuvussa

2006-11-26T22:01:00.000+02:00

Päivälenkillä Heta äkkäsi metsässä liikettä. Heta pomppi hihnan päässä ja pyrki kohti metsää, mutta minä en nähnyt mitään. Jonkin aikaa tuijottelin metsään ja yks kaks varpujen seasta nousi pystyyn valkoinen pötkylä. Lumipukuinen kärppä tuijotti hetken meitä ja pinkaisi sitten pakoon. Mustaa metsänpohjaa vasten valkoinen viipeltäjä oli hauska näky ja liikkeitä oli helppo seurata.

Viimeisetkin lumen rippeet alkaa olla sulaneet. Kyllä näillä leveyksillä pitäisi olla ainakin vähän lunta maassa tähän aikaan vuodesta. Selvästikin lumipukuun sonnustautunut pikku kärppäkin oli sitä mieltä ja samoin oli viikko sitten metsässä vastaan tullut jänis.

Lämpöaalto

2006-11-19T16:44:00.000+02:00

Lupaavasti alkanut talvi muuttuikin kesäksi. Jo kolme päivää on täytynyt tarpoa vedessä ja loskassa. Pahalta näyttää, luultavasti lumi sulaa kokonaan pois. Onneksi on tuo koirakaveri rinnalla, niin joka päivä tulee ulkoiltua sateesta ja loskasta huolimatta.

Lumisade

2006-10-22T11:41:00.000+03:00

Tämä luontopäiväkirja näki päivänvalon tänään. Päivän kunniaksi taivaalta leijailee syksyn ensilumi. Lunta tosin ei ole maassa kuin muutama millimetri, mutta lumi valaisee silti syksyisen maiseman.

Pari tattia ja kyy

2006-09-10T18:46:00.000+03:00

Syyskuu katkaisi vihdoin lämpimän kesän ja kuivuuden. Vesisateiden innostamina käytiin etsimässä sieniä, mutta saalis jäi laihaksi. Yksi pieni voitatti löytyi, mutta ei se ihan kastikkeeksi riittänyt. Marjoja oli sen verran, että niistä sai suun makiaksi.

Ja tietenkään ei löydy metsää ilman kyitä. Törmättiin yhteen siksak-kuvioiseen luikertelijaan, joka tosin ei viitsinyt juuri liikkua, mutta sihisi kovasti varoitukseksi. Tällä kertaa mukana oli kameramies ja saatiin todistusaineistoa pikku iljetysten olemassaolosta.

Eka hellepäivä

2006-06-13T19:54:00.000+03:00

Kesän ensimmäinen hellepäivä. Männyt pöllyttävät keltaisia siitepölypilviä ja suopursut kukkivat. Helle herätteli myös viimeisetkin kaksijalkaiset kesän rientoihin. Kaupungissa vilisee lapsia mehujäät hyppysissä, poppi soi tavallista lujempaa autoissa, auringonpalvojat levittäytyvät nurmikoille, paidattomat lenkkeilijät löytävät kaduille ja illalla joka toisesta pihasta leviää ympäristöön grillinesteen tuoksu.

Toukokuun kukkaloistoa

2006-05-31T19:32:00.000+03:00

Kevään ensimmäisten keltakukkaisten lajien jälkeen kukkaan puhkesivat myös muut pikku kaunokaiset. Mustikan kukat sinnittelivät muutaman päivän nupullaan, mutta aukesivat auringon innostamina samana päivänä kun näin kevää ensimmäisen pajulinnun (19.5). Lenkkipolun varjoisissa pusikoissa kukkii suloiset pienet käenkaalit (20.5). 22.5 ojanpielessä kukki kauniit pienet suo-orvokit. Myös tuomi alkoi kukkia ja paikoitellen ilman täytti huumaava tuoksu. Tiistai (23.5) ei alkanut ihanasti, kun aamulla tapasin ensimmäiset pistävät itikat. Mutta päivällä kukkivat puna-ailakit ja mesimarjat saivat unohtamaan inisevät kiusankappaleet. Metsälenkillä törmättiin korvasieniin (25.5). Kai se sitä maailman parasta herkkua olisi, mutta periaate on, että myrkkysieniä en syö. Läheisen Lintulammen rannalla kukkii komeasti suokukka (27.5). Ja tänään, vaikka vettä sataa ja sataa, jotkin kukat sentään jaksavat kukkia. Ensimmäiset metsätähdet ja lakat ovat avanneet kukkansa. Ja joka paikka tuntuu olevan täynnä kukkivia suo-orvokkeja.

Ps. Ja vihdoinkin ne tulivat. Ensimmäiset pääskyset kiitivät taivaalla (26.5). Kesä tänä vuonna alkoi toukokuun puolella!

Kevään keltaiset kukat

2006-05-13T19:27:00.000+03:00

Sateisen yön jälkeen huomasin, että ruohohan alkaa jo vihertää. Ilmakin oli aamulenkillä ihanan raikas. Meren rannassa kukki rentukka oikein rehevästi. Perjantaina (12.5) voikukat puskivat jo kukkaa. Aamulenkillä pellon laidalta pyrähti lentoon kolme sepelkyyhkyä. Tänä vuonna ei ole nähty siilejä viime vuotiseen tahtiin. Luulin jo, että tällä laidalla kaupunkia ei siilejä olekaan, mutta nyt näin kevään ensimmäisen siilin, tosin kuolleena.

Koivu vihertää

2006-05-07T19:22:00.000+03:00

Koivut vihertävät jo kauniisti. Koivunlehti on venähtänyt varmastikin 2 cm mittaan. Nähtiin metsälenkillä kyy, mutta onneksi tällä kertaa kuollut sellainen. Jokaisesta lenkkeilymetsästä näyttää löytyvän kyitä. Kyytä väitetään harvinaiseksi, mutta sen todenneet eivät ole tainneet käydä Oulussa.

Tiistaina (2.5) tien varressa näkyi peltokortteen itiötähkiä. Koivun silmut alkavat pullistella ja vihertää, mutta vielä ei näy hiirenkorvia. Itikoitakin oli jo liikkeellä, mutta taisivat olla koiraita, kun ei niitä tuntunut ihmisen pistely kiinnostavan. Torstaina (4.5) ensimmäiset hiirenkorvat ilmestyivät koivuihin. Myös kevään ensimmäinen sisilisko sattui tiellemme. Oli aika laihan ja hentoisen näköinen verrattuna viime kesänä nähtyihin pötyköihin. Perjantaina (5.5) kevään ensimmäinen kirjosieppo vilahti ohitse työmatkalla.

Kevätseurantaretki

2006-04-29T19:05:00.000+03:00

Nyt on varsinainen kevätseurantaviikonloppu. Uni ei pitkään maistunut, joten kävin kiikareiden kanssa kevätseurantaretkellä jo heti kuuden aikaan aamulla. Rapakoiden ja lampareiden pinta oli ohuelti jäässä ja aurinko paistoi matalalta. Koira on ihmisen paras kaveri myös linturetkellä. Ainakin kuovi olisi jäänyt näkemättä, jos Heta ei olisi sitä risukkoisesta ojasta ajanut lentoon. Havaittujen lajien määrä oli odotettua suurempi. Tälle keväälle uusia lajeja oli kahdeksan (kuovi, metsähanhi, metsäviklo, pyy, punarinta, kuusitiainen, keltasirkku, mantukimalainen). Aamuretken jälkeen lajilistaan tuli uusina tulokkaina myös kurki ja töyhtöhyyppä.

Maanantaina (24.4) isokoskelopari uiskenteli Oulujoessa. Pyörätien varressa loisti myös ensimmäiset leskenlehdet. Keskiviikkona (26.4) näin pariinkin otteeseen nokkosperhosia lentelemässä. Puussa lauloi narisevalla äänellä rastas (punakylkirastas?). Perjantaina (28.4) frisbeegolfkentän ojassa oli tavipariskunta. On ne vain pienen näköisiä sorsia.

Kyiden joukkotapaaminen

2006-04-23T18:53:00.000+03:00

Vaikka kesän huonoinpia puolia on itikat, niin yksi on kuitenkin ylitse muiden eli kyy. Meidän lähimetsässä kuhisi tänään kyitä. Kyyt olivat kasaantuneet yhteen läjään ja sihisivät todella äänekkäästi. Tilanne olisi ollut valokuvaajan onnela, mutta meille koiran ulkoiluttajille se oli painajainen. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Muurahaisetkin olivat jo touhuamassa keossaan.

Tiistaina (18.4) iltalenkin aikaan satoi oikein runsaasti räntää. Räntäsateen keskellä pyrähteli kuitenkin kevään ensimmäiset västäräkit. Keskiviikkona (19.4) töihin polkiessa näin ensimmäiset naurulokit. Perjantaina (21.4) aamulenkillä pari laulujoutsenta ilahdutti törähtelyllään.

Pirteä peipponen

2006-04-15T18:48:00.000+03:00

Torstai (13.4) alkoi oikein pirteästi. Aamulla kuuden aikaan lähdimme aamulenkille ja heti ulos päästyämme peippo tervehti meitä pontevalla laulullaan. Tämä päivä on ollut harmaa ja muutama raekin tipahti taivaalta. Telkkäkoiras oli kuitenkin löytänyt tiensä Laanaojaan. Vertailin tämän vuoden lajihavaintoja viime vuotisiin. Kevät näyttäisi nyt etenevän hitaammin.

Pulmuset matkalla pohjoiseen

2006-04-09T18:41:00.000+03:00

Torstaina (6.4) tieltä pöllähti lentoon muutama pulmunen. Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni pulmusten kanssa. Hetken pulmusia ihailtuani kuulin lokin kirkunaa ja tällä kertaa se myös oli lokki. Ensimmäiset kalalokit (tai muut saman muotoiset lokit) kaartelivat taivaalla. Lokkien tulo on aikaisemmin ollut minulle kesän merkki, mutta nyt maisema on vielä aivan talvinen. Vain runsas loska tiellä on merkkinä talven taittumisesta kevääksi. Perjantaina (7.4) näin rata-alueen rakennuksen katolla tepastelevan kaksi mustavarista.

Variksien pesänrakennus

2006-04-02T18:38:00.000+03:00

Huhtikuu alkoi reippaalla lumisateella. Eilen tuli lunta kymmenisen senttiä. Tänään lenkillä näin parven urpiaisia syömässä koivunoksilla. Tosin lajintunnistus on hieman vaakalaudalla, kun unohdin lasit kotiin. Laanaojan varrella näkyi myös lumikko. Pikku nappisilmä tuijotti minua lumiluolastaan. Sen verran kauan lumivalkoinen nokinenä minua tuijotteli, että ehkä olisin kerinnyt ottaa siitä kuvankin, jos olisi ollut kamera. Kotipihassa näkyi varis olevan pesää rakentamassa. Pariinkin otteeseen näin variksen lentelevän risu nokassaan.