Pallastunturi

Tämä kesä on ollut erittäin antoisa kansallispuistoihin tutustumisen osalta. Sain järjestettyä pidennetyn viikonloppuvapaan ja kävin vanhempieni mukana Lapin lomalla. Retkikohteena oli Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, jossa patikoitiin Taivaskeron huipulle. Tunturien huiput oli hankalakulkuisen kivirakan peittämät. Taivaskeron huipulla törmättiin iloiseen yllätykseen, kun pari kiveä selvästi juoksenteli karkuun. Toisella kivellä oli kirkkaan punainen laikku, joka helpotti liikkeiden seuraamista. Kivet olivat kiirunapariskunta, joka katosi kivikkoon täydellisesti liikkeen pysähtyessä. Myös maisemat oli huikeat ja mukaan tarttui kaipuu pidemmällekin retkelle. Vielä joskus Hetta-Pallas reitti pitää valloittaa, kunhan vain löytyy sopivaa matkaseuraa.

Paluumatkalla ajeltiin Ylläksen kautta, jossa poikettiin kahville luontokeskus Kellokkaaseen. Päärakennuksen arkkitehdille täysi kymppi maisemaikkunoista, joista aukesi henkeäsalpaavan kaunis maisema Yllästunturin suuntaan.

Syöte

Oulun ympäristön kaikki luontopolut on jo koluttu moneen kertaan, joten poikettiin kaverin kanssa vähän pidemmälle ulkoilumaastoja etsimään. Syöte on Oulun lähin kansallispuisto Rokuan ohella, joten suuntasimme Syötteelle. Täytyy myöntää, että en odottanut Syötteeltä suuria, koska nimi tuo mieleen vain laskettelukeskuksen. Mutta perillä odottikin iloinen yllätys.

Syötteen polut olivat hieman hankalan mittaisia meille, joko liian lyhyitä tai liian pitkiä. Mutta koska mukana oli vain kevyet reput, niin kierrettiin rohkeasti 20 km lenkki luontokeskukselta Ahmakallion näköalatornille ja takaisin. Reitti oli mukavaa metsien ja suolaikkujen sekamelskaa ja tornilla aukesi maisema laajalle alueelle. Enää Syöte ei kalska korvissa vain laskettelukeskuksena vaan kauniina erämaa-alueena.

Liesjärvi ja Elonkierto

Vaikka luontomatkailu onkin kaikkein mukavin lomanviettotapa, niin ei sille kyllä hävinnyt ollenkaan tutustuminen maatalon eläimiin. Kävimme siis "sosiaalistamassa koiria maatilaneläimiin", vaikka tosiasiassa olin itse aivan täpinöissäni kuin pikku tyttö, kun pääsin rapsuttelemaan maailman kauneimpia lehmiä eli kyyttöjä maatalouden esittelypuistossa, Elonkierrossa.

Liesjärven kansallispuistossa tutustuttiin Korteniemen perinnetilaan ja viereiseen Sammalmetsän luontopolkuun, joka kulkee vanhan ikimetsän läpi. Polun varrella oli komeita isoja puita sekä pystyssä että pitkin tantereita. Illalla kävelimme ilta-auringossa Kyynäränharjun kautta ja suuntasimme saunomaan. Ilta oli aivan loistava rantasaunalle ja talviturkin heitolle. Ja pitihän sitä koirien iloksi makkaraakin käristää.

Torronsuo

Kesän toinen lomareissu suuntautui Etelä-Suomeen ja sieltä nappasin kaksi uutta kansallispuistopinnaa. Hyvän ystävän opastuksella käytiin Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoissa. Torronsuo oli todella kaunis keidassuo, jolla riitti käppyrämäntyjä kuvattavaksi. Kuljimme edestakaisen reitin Torronsuon läpi Kiljamosta Härksaaren louhokselle. Paluumatkalla keräsin kaverin yllyttämänä rohkeuteni ja kiipesin Kiljamon luontotorniin. Torni oli vakaa ja erittäin hyvin suunniteltu, joten korkeanpaikankammoisenkin oli kohtuullisen hyvä kiivetä näkemättä ympärilleen. Ylätasanteella tarvitsikin vain ottaa luja ote kaiteesta ja ihailla maisemia. Kaikki oli hyvin niin kauan kuin piti katseen horisontissa. Rohkeuden puuskassa lähdin kävelemään alas ihan naama edellä, mutta parin askelen jälkeen tornin ylätasanteen antama suoja hävisi ja maa alkoi näkyä silmissä. Ei auttanut muu kuin kääntyä kulkemaan peruuttamalla. Mutta alas pääsin ehjänä ja ilman palokunnan apua.