Kevätseurantaretki

Nyt on varsinainen kevätseurantaviikonloppu. Uni ei pitkään maistunut, joten kävin kiikareiden kanssa kevätseurantaretkellä jo heti kuuden aikaan aamulla. Rapakoiden ja lampareiden pinta oli ohuelti jäässä ja aurinko paistoi matalalta. Koira on ihmisen paras kaveri myös linturetkellä. Ainakin kuovi olisi jäänyt näkemättä, jos Heta ei olisi sitä risukkoisesta ojasta ajanut lentoon. Havaittujen lajien määrä oli odotettua suurempi. Tälle keväälle uusia lajeja oli kahdeksan (kuovi, metsähanhi, metsäviklo, pyy, punarinta, kuusitiainen, keltasirkku, mantukimalainen). Aamuretken jälkeen lajilistaan tuli uusina tulokkaina myös kurki ja töyhtöhyyppä.

Maanantaina (24.4) isokoskelopari uiskenteli Oulujoessa. Pyörätien varressa loisti myös ensimmäiset leskenlehdet. Keskiviikkona (26.4) näin pariinkin otteeseen nokkosperhosia lentelemässä. Puussa lauloi narisevalla äänellä rastas (punakylkirastas?). Perjantaina (28.4) frisbeegolfkentän ojassa oli tavipariskunta. On ne vain pienen näköisiä sorsia.

Kyiden joukkotapaaminen

Vaikka kesän huonoinpia puolia on itikat, niin yksi on kuitenkin ylitse muiden eli kyy. Meidän lähimetsässä kuhisi tänään kyitä. Kyyt olivat kasaantuneet yhteen läjään ja sihisivät todella äänekkäästi. Tilanne olisi ollut valokuvaajan onnela, mutta meille koiran ulkoiluttajille se oli painajainen. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä. Muurahaisetkin olivat jo touhuamassa keossaan.

Tiistaina (18.4) iltalenkin aikaan satoi oikein runsaasti räntää. Räntäsateen keskellä pyrähteli kuitenkin kevään ensimmäiset västäräkit. Keskiviikkona (19.4) töihin polkiessa näin ensimmäiset naurulokit. Perjantaina (21.4) aamulenkillä pari laulujoutsenta ilahdutti törähtelyllään.

Pirteä peipponen

Torstai (13.4) alkoi oikein pirteästi. Aamulla kuuden aikaan lähdimme aamulenkille ja heti ulos päästyämme peippo tervehti meitä pontevalla laulullaan. Tämä päivä on ollut harmaa ja muutama raekin tipahti taivaalta. Telkkäkoiras oli kuitenkin löytänyt tiensä Laanaojaan. Vertailin tämän vuoden lajihavaintoja viime vuotisiin. Kevät näyttäisi nyt etenevän hitaammin.

Pulmuset matkalla pohjoiseen

Torstaina (6.4) tieltä pöllähti lentoon muutama pulmunen. Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni pulmusten kanssa. Hetken pulmusia ihailtuani kuulin lokin kirkunaa ja tällä kertaa se myös oli lokki. Ensimmäiset kalalokit (tai muut saman muotoiset lokit) kaartelivat taivaalla. Lokkien tulo on aikaisemmin ollut minulle kesän merkki, mutta nyt maisema on vielä aivan talvinen. Vain runsas loska tiellä on merkkinä talven taittumisesta kevääksi. Perjantaina (7.4) näin rata-alueen rakennuksen katolla tepastelevan kaksi mustavarista.

Variksien pesänrakennus

Huhtikuu alkoi reippaalla lumisateella. Eilen tuli lunta kymmenisen senttiä. Tänään lenkillä näin parven urpiaisia syömässä koivunoksilla. Tosin lajintunnistus on hieman vaakalaudalla, kun unohdin lasit kotiin. Laanaojan varrella näkyi myös lumikko. Pikku nappisilmä tuijotti minua lumiluolastaan. Sen verran kauan lumivalkoinen nokinenä minua tuijotteli, että ehkä olisin kerinnyt ottaa siitä kuvankin, jos olisi ollut kamera. Kotipihassa näkyi varis olevan pesää rakentamassa. Pariinkin otteeseen näin variksen lentelevän risu nokassaan.