Kirjosieppoja räntäsateessa

Toukokuun alun lämpöaallon jälkeen on taas kylmä kausi. Koko viikoksi on luvassa yöpakkasia ja päivällä lämpö jää alle kymmeneen asteeseen. Tänään kummiskin näin kevään ensimmäiset kirjosiepot aamuisessa räntäsateessa.

Koivu alkoi aukoa silmujaan 4.5 ja ensimmäiset kunnolla auenneet pikku hiirenkorvat näkyi 8.5. Lehtien kehitys kuitenkin tyrehtyi sen jälkeen ja vielä nytkin on koivuja, joissa silmut ovat vain pulleita paukkuja ja lehdet odottavat aukeamista.

Vapun ajan lämpimät ilmat herättelivät esiin myös sammakot, joita näkyi useampiakin Kalimeenlampea ympäröivillä luontopoluilla (lauantai 3.5). Tämä kurnuttelija hyppäsi pitkospuilta sammalikkoon, mutta jäi siihen kohmeisena poseeraamaan. Harvoin saa napsittua näin hyviä kuvia.

Leskenlehti

Lämpöaalto hellii Oulua ja ulkona tarkeni lyhythihaisessa. Ei siihen näköjään tarvita kuin yksi lämmin päivä ja kasvikuntakin herää kevääseen. Tänään on maasta noussut esiin nokkosen, koiranputken ja mesiangervon lehtiä. Kauneimpana kasveista oli tietenkin leskenlehti, jonka keltaiset kukat hohtivat ruskeassa maassa. Nyt jään jännäämään milloin koivunlehti puhkeaa hiirenkorvalle.

Letonniemi

Letonniemen suojelualueelle oli ilmestynyt upouusi lintutorni. Jo oli aikakin, kun entinen lintulava oli matala, huonokuntoinen ja talvisin jään armoilla. Letonniemi on nätti maankohoamisalue, jossa on todella paljon lahoavaa puuta. Mutta löytyy sieltä myös yllättävän monta rautaromua ruostumassa.

Tämän päivän linturetki oli onnistunut, mutta ainoastaan kuovi ja isokoskelo oli kevään ensihavaintoja. Muita nähtyjä lintuja oli merihanhi, naurulokki, punarinta, urpiainen, töyhtöhyyppä ja kaksi tunnistamatonta haukkaa. Lisäksi tietysti törmäsin tiaisiin, peippoihin, variksiin ja lokkeihin. Luontopolku oli vielä aika jäinen ja vetinen. Myös meren ranta oli vielä jäässä, mutta merellä oli jo suliakin alueita. Silti sitkeimmät pilkkijät olivat vielä jäällä.

Viikolla tuli vastaan paljon uusia kevään ensihavaintoja, joten laitan ne vain luettelona. Havaittuja lajeja oli naurulokki (21.4), mustarastas (22.4), räkättirastas (22.4), töyhtöhyyppä (23.4), punakylkirastas (24.4), sepelkyyhky (25.4), hyttynen (25.4), merihanhi (26.4) ja suruvaippa (26.4).

Kevään merkkejä

Viime viikonloppuna tullut uusi lumi on jo melkein sulanut. Lunta on kuitenkin vielä varjoisissa paikoissa ja kaikkialla, missä lumi on päässyt kasaantumaan. Säät ovat kuitenkin keväiset, aurinko paistaa ja lämpötila on päivällä plussan puolella. Torstaina (17.4) näin kevään ensimmäiset västäräkit, joten kesän ei pitäisi olla kaukana. Tänään kävin Pilpasuolla lenkillä koiran kanssa. Lenkki venähtikin pitkäksi, kun reissu oli täynnä kevään merkkejä.

Pellolla näin joutsenen lepäilemässä (ensihavainto 6.4) ja samalla ylitse lensi iso parvi pulmusia. Näin myös yhden haukan lentämässä, mutta en tunnistanut sitä. Kerran olin kuulevinani teeren soidinääntäkin, mutta se oli vain yksinäinen lintu. Ainakin kolmeen otteeseen ylitse lensi kurkipari. Kurjen komea huuto raikui kauniisti suomaisemassa. Harvinaisin havainto oli isolepinkäinen, joka tiiraili haavan latvassa. Hangilla näkyi myös kanalintujen jalanjälkiä, mutta itse lintuja ei näkynyt.

Kaksi havaintoa yllätti minut täysin. Koska paikoitellen lunta on paljonkin ja suollakin pystyi hiihtämään pälvien lomassa, en arvannut muurahaisten ja sisiliskojen vielä heränneen tähän kevääseen. Mutta niin vain kolmessa auringossa kylpevässä muurahaiskeossa oli ensimmäiset muurahaiset jo touhuamassa. Myös kevään ensimmäinen sisilisko oli uskaltautunut kivelle lämmittelemään. Koiranulkoilutuslenkistä muodostuikin siis mahtavan havaintorikas luontoretki!

Takatalvi

Aamulenkillä näin kevään ensimmäiset peipot livertämässä puun oksalla. Peipon laulu on merkki kesästä ja sai hymyn huulille. Mutta ei tarvinnut mennä kuin iltaan, niin yksi talven sankimmista lumipyryistä iski Ouluun ja peitti maan 5-10 cm lumikerroksella. Maisema muuttui kerralla valoisaksi ja talviseksi, mutta aamun kevättunnelmat katosivat kertaheitolla.

Kevättä rinnassa

Tämän viikon plussakelit herätteli kevään tuloon. Perjantaina törmäsin tiaisparveen, jossa oli talitiaisia, hömötiaisia, sinitiaisia ja töyhtötiaisia. Mukaan oli eksynyt myös yksi puukiipijä. Talitiaisilla oli jo kovat kisat menossa morsianten suosiosta. Yksi taistelupari kieppui alas puusta yhtenä möykkynä ja alas päästyään ne vielä säkättivät toisilleen.

Tästä innostuneena lähdettiin tänään Pilpasuolle, jos onnistaisi vaikka nähdä teeriä soitimella. Aluksi oli aivan hiljaista, mutta sitten kuultiin yksittäisiä teeren ääniä, mutta ketään ei näkynyt missään. Lopulta puiden välistä näkyi vilaus yksinäisestä teerestä, joka oli turhaan odottelemassa morsianta. Meidät nähtyään sekin lähti pois. Ehkä teerien soidinta kannattaa käydä etsimässä toistekin, ainakin tämä reissu oli toiveita antava.

Päivän saldona oli myös yksi kevään ensihavainto. Metsän siimeksessä lauloi peippo, mutta vilaustakaan siitä ei näkynyt. Tietysti nämä minun kuulohavaintoni eivät ole idioottivarmoja, mutta ei se talitinttikään ollut ;)

Ensilumi

Isänpäivän kunniaksi maan peitti paksu ensilumi. Olihan valkoista väriä jo viikollakin maassa, mutta nyt sitä voi jo sanoa lumeksi. Maisema on ihanan valkoinen ja piristää mieltä kummasti. Tavallinen koiran ulkoilutuslenkkikin venähti pitkäksi, kun nuoska lumesta sai palloja koiralle viskeltäväksi. Ja yritinhän minä kuviakin ottaa, mutta minun taidoilla ei pilvisen päivän valoisuutta saa ikuistettua. Myös ensimmäiset hiihtäjät olivat löytäneet tiensä lenkkipolulle. Jos sääennusteet pitävät paikkansa, niin tästä lumesta saadaan nyt nauttia ainakin viikonpäivät.