Lehtolapset

Tämä kevät toi mukanaan ensimmäiset näkemäni rusakon poikaset. Ensin Saku kiikutti yhden ateriapalan näytille, mikä ei kovin ilahduttanut mieltä. Pottumaata muokatessa löytyi kaksi jo vähän varttuneempaa rusakon poikasta, jotka piti siirtää pois traktorin renkailta turvaan. Kovasti olisi tehnyt mieli nostaa pikkuiset syliin, mutta hillitsin itseni, jotta poikasiin ei tulisi ihmisten hajuja. Poikasia siirrettiin vain muutamia metrejä, jotta emo löytäisi ne helposti.

Toivoa vain sopii, että pikkuiset saivat suojapaikan, josta Saku ei niitä löydä. Ainakin poikasten syvimpiin mielen sopukoihin oli iskostunut käsky, että parhaiten olet turvassa, kun et liiku tapahtui mitä tahansa. Poikasten päälle olisi melkein voinut kävellä ja sankkoon siirrettäessäkin ne piti oikein kunnolla töniä liikkeelle.

Valkohäntäkauriit

Me asutaan alueella, jossa on paljon valkohäntäkauriita, jotka ennen tunnettiin nimellä valkohäntäpeura. Laukon kartano, josta Suomen ensimmäiset valkohäntäkauriit pääsivät luontoon, on alle 50 km päässä asuinpaikastamme. Näitä kavereita näkyykin liikkeellä usein aamu- ja iltahämärässä. Kuitenkin kuvien saaminen kauriista on ollut kiven takana. Liikkuvaa autoa ne eivät pelkää niin paljon kuin pysähtyvää autoa. Tänään satuttiin juuri sopivalle etäisyydelle laumasta ja kauriit tyytyivät vain tarkkailemaan pysähtyvää autoa, jonka ikkunasta niitä kuvattiin.

Kirjosieppoja räntäsateessa

Toukokuun alun lämpöaallon jälkeen on taas kylmä kausi. Koko viikoksi on luvassa yöpakkasia ja päivällä lämpö jää alle kymmeneen asteeseen. Tänään kummiskin näin kevään ensimmäiset kirjosiepot aamuisessa räntäsateessa.

Koivu alkoi aukoa silmujaan 4.5 ja ensimmäiset kunnolla auenneet pikku hiirenkorvat näkyi 8.5. Lehtien kehitys kuitenkin tyrehtyi sen jälkeen ja vielä nytkin on koivuja, joissa silmut ovat vain pulleita paukkuja ja lehdet odottavat aukeamista.

Vapun ajan lämpimät ilmat herättelivät esiin myös sammakot, joita näkyi useampiakin Kalimeenlampea ympäröivillä luontopoluilla (lauantai 3.5). Tämä kurnuttelija hyppäsi pitkospuilta sammalikkoon, mutta jäi siihen kohmeisena poseeraamaan. Harvoin saa napsittua näin hyviä kuvia.

Leskenlehti

Lämpöaalto hellii Oulua ja ulkona tarkeni lyhythihaisessa. Ei siihen näköjään tarvita kuin yksi lämmin päivä ja kasvikuntakin herää kevääseen. Tänään on maasta noussut esiin nokkosen, koiranputken ja mesiangervon lehtiä. Kauneimpana kasveista oli tietenkin leskenlehti, jonka keltaiset kukat hohtivat ruskeassa maassa. Nyt jään jännäämään milloin koivunlehti puhkeaa hiirenkorvalle.

Letonniemi

Letonniemen suojelualueelle oli ilmestynyt upouusi lintutorni. Jo oli aikakin, kun entinen lintulava oli matala, huonokuntoinen ja talvisin jään armoilla. Letonniemi on nätti maankohoamisalue, jossa on todella paljon lahoavaa puuta. Mutta löytyy sieltä myös yllättävän monta rautaromua ruostumassa.

Tämän päivän linturetki oli onnistunut, mutta ainoastaan kuovi ja isokoskelo oli kevään ensihavaintoja. Muita nähtyjä lintuja oli merihanhi, naurulokki, punarinta, urpiainen, töyhtöhyyppä ja kaksi tunnistamatonta haukkaa. Lisäksi tietysti törmäsin tiaisiin, peippoihin, variksiin ja lokkeihin. Luontopolku oli vielä aika jäinen ja vetinen. Myös meren ranta oli vielä jäässä, mutta merellä oli jo suliakin alueita. Silti sitkeimmät pilkkijät olivat vielä jäällä.

Viikolla tuli vastaan paljon uusia kevään ensihavaintoja, joten laitan ne vain luettelona. Havaittuja lajeja oli naurulokki (21.4), mustarastas (22.4), räkättirastas (22.4), töyhtöhyyppä (23.4), punakylkirastas (24.4), sepelkyyhky (25.4), hyttynen (25.4), merihanhi (26.4) ja suruvaippa (26.4).